Vieraassa veneessä. Inkerinsuomalaisen sivistyneistön nousu ja tuho Neuvostoliitossa 1920-1930-luvuilla

Kirjoittaja: 

Vieraassa veneessä. Inkerinsuomalaisen sivistyneistön nousu ja tuho Neuvostoliitossa 1920 -1930-luvuilla -tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa laajana monografiana julkaistava kokonaisesitys inkerinsuomalaisten kansallisesta toiminnasta  Neuvostoliitossa peilaamalla tuhoutuvan sivistyneistön pyrkimyksiä maan arvaamattomaan sivistys- kulttuuri-, kansallisuus- ja talouspolitiikkaan. Tutkimusaiheen erityiskysymyksiä esitellään artikkelitutkimuksina suomalaisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa. Alempana esitettävä tutkimus on tarkoitus aloittaa Eemil Aaltosen säätiöltä haettavalla apurahalla. Jatkossa päärahoitusta tullaan hakemaan Suomen Akatemialta.

Tähänastisissa inkerinsuomalaisten historian tärkeimmissä tutkimuksissa on tarkasteltu inkeriläisten väestönsiirtoja Suomeen 1940-luvulla sekä suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin vaiheita Inkerinmaalla ja Pietarissa autonomian aikana. Lisäksi tänä vuonna päättyy hanke, jossa selvitellään inkeriläisten palautuksia Suomesta Neuvostoliittoon vuosina 1944 - 1955.

Venäläinen aineisto on esitettävän hankkeen kannalta ensisijaisen tärkeää. Arkistojen avautuminen Venäjällä perestroikan ja glasnostin jälkeen on tarjonnut tutkimustyölle ratkaisevasti uusia mahdollisuuksia. Lisäksi venäjäksi on julkaistu viime vuosina lukuisia merkittäviä dokumenttikokoelmia ja tutkimuksia. Hankkeen kannalta kiinnostavin osa asiakirjoista sijaitsee Pietarin, Moskovan ja Karjalan tasavallan arkistoissa. Lisäaineistoa löytyy inkerinsuomalaisten karkotusalueiden arkistoista Kasahstan ja Siperia mukaan luettuina. Laajan viitekehykseen sijoitettuna tutkimus tuo lisävalaistusta Inkerin, Suomen ja Venäjän historiaan. Samalla avautuu uusi sivu Siirtolaisuusinstituutin toiminnassa, kun perinteisen läntisen ulottuvuuteen lisäksi otetaan mukaan myös itäinen.

Inkerinsuomalaisten vaiheiden kokonaisvaltainen selvittely 1920- 1940-luvuilla tekee mahdolliseksi osoittaa kuinka nousevan kansallisen sivistyneistön tuhoaminen Stalinin terrorin aikana muodostui koko Inkerin suomalaiselle yhteisölle kuoliniskuksi, josta se ei ole vieläkään selvinnyt. Inkerinmaalla toimi vuonna 1917 yhteensä 330 eritasoista suomenkielistä koulua. Kansallisten opettajien määrä nousi 250 henkeen. Osa opettajista toimi kiertävinä opettajina useammassa maalaiskoulussa. Korkeampaa opillista tasoa edustivat Hatsinan opettajaopisto ja Rääpyvän maatalousopisto. Tutkimusten perusteella voidaan varmistaa, että autonomian aikaista Inkerinmaan sivistys- ja kulttuurihistoriaa voidaan pitää osana Suomen kulttuurihistoriaa.

Hanke on tärkeä suomalaisille ja Suomeen paluumuuttajina vuodesta 1990 kotiutuneille inkerinsuomalaisille, joiden määrä on ylittänyt 30 000 henkeä. Samalla se täydentää Suomen tutkijoiden kuvaa suomalaisten punapakolaisten toiminnasta Venäjällä vuoden 1918 kapinan jälkeen.

© Siirtolaisuusinstituutti Takaisin ylös