Juha Tainio

 

Verkostotutkija

juha@tainio.fi
juhta@utu.fi

+358 44 047 0613

 


Oppiarvo:

  • Etnomusikologi

Asiantuntemus:

  • Juha Tainio on emeritustoimittaja, joka on työskennellyt yli 40 vuotta (1972-2015) Ruotsin Radion suomenkielisenä toimittajana Esklistunassa, Öreborssa, Märstassa, Upplands Väsbyssä, Tukholmassa  sekä Haaparannalla. Osallistunut kulttuuri ja yhdistyselämään sekä pelimannina kansanmusiikkitapahtumiin.  Lapset ja lapsenlapset syntyneet Ruotsissa ja näin  omakohtaisesti kokenut sodanjälkeisen ruotsinsuomalaisuuden kehityksen.

Nykyinen tutkimus:

  • Ajankuvia ruotsinsuomalaisuudesta viiden sukupolven perspektiivillä

    Hanke pohjautuu Ruotsissa vuodesta 1957 alkaen tehtyihin suomenkielisiin radio-ohjelmiin. Projektin tarkoituksena on kuvata suhtautumista ruotsinsuomalaisiin, suomenkieleen, suomalaisiin pakolaisiin ja siirtolaisiin eri aikakausina. Arkistomateriaalista löytyy ajattelemisen aihetta tähänkin päivään, jolloin sotien pakolaiset ovat jälleen liikkeellä. Teemme suurelta osin tutkivaa journalismia sisältävää historiaa ja nykypäivää toisiinsa liittävää kuvausta, johon etsitään haastatteluvälähdyksiä omista ja SR Sveriges Radion Haaparannan radiotoimituksen kellariin hautautuneista magneettinauhoista, jotka digitalisoidaan arkistoon ja luetteloidaan tutkimusta varten.

    Ensimmäinen vaihe
    Työ aloitetaan Sveriges Radion suomenkielisen kanavan Sisuradion Haaparannan toimituksen kellariin jääneiden kelanauhojen ja Juha Tainion noin 50 vuoden radiotoimittajatyön Ne ovat SR Sisuradion luvalla luovutettu Siirtolaisuusinstituutin arkistoon. Lahjoitukseen kuuluu myös Juha Tainion Tampereen yliopistoon tekemän työgradu (Radiotallenteita Pohjoiskalotin kieli- ja kulttuurioloista, Magneettinauhan digitointi ja toimittaminen sekä suomenkielisen digitaalisen äänitearkiston perustaminen Ruotsissa - esimerkkinä Ragnar Lassinantin 1950- ja 60-lukujen radioohjelmat), sekä siinä käytetyt laitteet, CD:t ja Streamer nauhat.

    Ragnar Lassinantti aloitti suomenkielisten radioohjelmien toimittamisen vuonna 1957, kun hänet oli valittu valtiopäiville ja lopetti niiden tekemisen kun hänet nimitettiin Norrbottenin läänin maaherraksi vuonna 1966. Hän puolusti suomenkieltä ja vaikutti monen suomenkieltä Ruotsissa syrjivän lain ja asetuksen poistamiseen. Hän oli taustavoimana monessa Pohjoiskalotin yhteistyötä sekä Ruotsin ja Suomen suhteita edistävässä asiassa. Lassinantin ohjelmista säästyneiden nauhojen digitoidut varmuuskopiot ovat nyt myös Siirtolaisuusinstituutin hallussa, mutta niiden litterointi ja arkistoon järjestäminen on viimeistelemättä. Sen tekeminen on projektimme ensimmäinen ja kiireellisin vaihe. Silloin materiaali saataisiin avattua tutkijoiden ja toimittajien käyttöön Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017 ajatellen. Katso (www.lassinantti.se) Lassinantin 100-vuotisjuhlasivusto.

    Näihin nauhoihin kätkeytyy suuri aarre, jossa pohjoisen vähemmistökansojen kieltä, kulttuuria ja historiaa kuvataan 1960-luvulla tehdyissä haastatteluissa, monesti näissä muistellaan myös 1800-luvun asioita. Ohjelmista selviää myös, kuinka käsite "Pohjoiskalotti" syntyi Pohjola-Norden yhteistyöhön ja kuinka suuret ikäluokat vyöryivät Ruotsiin. Mitä ajatuksia toinen maailmansota ja sen jälkimaininkien ilmiöt eli evakot, sotalapset, Neuvostoliiton inkeriläiset ja karjalaiset pakolaiset herättivät sekä miten Norjassa koettiin saksalaisten vetäytyminen ja Lapin sota Pohjoiskalotilla. Ohjelmissa on haastatteluja kyseisen ajan "pakolaistulvasta". Lisäksi Ruotsin Radion ensimmäisissä suomenkielisissä radio-ohjelmissa, joita valtiopäivämies Ragnar Lassinantti toimitti vuosina 1957 - 1966, seurattiin myös Suomen tapahtumia. Hän haastatteli Marrasjärven erämaassa majailevaa kirjailijakenraali H. M. Walleniusta ja hänen vaimoaan Annia sekä taiteilija Reidar Särestöniemeä, kirjailija Timo K. Mukkaa, hiihtäjä Eero Mäntyrantaa, mukana on myös Pekka Tiilikaisen toimittama ohjelma Keskusteluseura 62:n kokouksesta Tukholmassa.

    Nämä nauhat ja niihin kuuluvat Pohjoiskalotti-ohjelmat pelastuivat tuholta sattumalta. Niiden digitalisointi saatiin tehdyksi 15 vuotta sitten, Juha Tainion kirjoittaman nauhojen pelastamistarinan voi lukea Siirtolaisuus - Migration-lehdestä 3/2015 (www.siirtolaisuusinstituutti.fi): "Ragnarin raatio"pohjoiskalotilla ja muuta suomenkielistä radiotoimintaa Suomen rajojen ulkopuolella".

    Äänitearkistolöytöjä täydentää Risto Pekkalan valokuvat ja Juha Tainion muistelut sekä uudet ja vanhat suomenkielisten radio-ohjelmien tekijöiden haastattelut.

    Toinen vaihe
    Digitalisoimme ja lajittelemme parisenkymmentä muuttolaatikollista Sisuradion Haaparannan toimituksen kellarista Juha Tainiolle luovutettua materiaalia, joka sisältää CD-levyjä, DAT- ja C-kaseteilla sekä studiokeloilla olevia nauhoitteita, arvaamattoman suuren määrän haastatteluja, radio-ohjelmia ja musiikkiäänitteitä. Näiden pohjalta teemme arkistokäyttöön ajankuvakoosteen, joka perustuu meidän molempien ruotsinsuomalaisuuskokemuksiin sekä Juha Tainion ohjelmiin ja haastatteluihin 50 vuoden radiotoimittajauran ajalta. Digitalisoinnin ja lajittelun teemme yhdessä Risto Pekkalan kanssa. Hänkin on tehnyt sekä radio- että lehtityötä Ruotsissa. Myös hänen äänitteensä otetaan mukaan. Projektin tämän vaiheen tarkoituksena on luetteloida ja analysoida muuttolaatikoissa säilynyt nauhamateriaali. Lopulliseen arkistokoosteeseen tulee kirjoitetun tekstin ja äänitevälähdyksien lisäksi myös kuvia. Niitä saamme toimittaja-tietokirjailija Risto Pekkalan Ruotsissa kuvatuista noin 15 000 kuvan arkistosta. Valokuvat ovat kertyneet Pekkalan toimiessa Ruotsissa toimittajana suomalaisissa ja ruotsinsuomalaisissa lehdissä parinkymmenen vuoden ajan. Pekkalalla on myös arkistomateriaalia pohjoisten jokien uittotyömaista, jotka sivuavat myös maaherra Ragnar Lassinantin elämää.

    Olemme molemmat haastatelleet nykyisiä ja jo edesmenneitä ruotsinsuomalaisuuden vaikuttajia, joista monet ovat jääneet Suomessa lähes tuntemattomiksi. Heidän panoksensa Ruotsissa ruotsinsuomalaisen kansallisen vähemmistön kehittymiseen on ollut suuri toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Näiden henkilöiden elämäntarinat ovat maailmalla osa suomalaisuutta ja tämän projektin tarkoituksena on kertoa niistä muutamia. Menestystarinat voidaan tänään kertoa jo kolmessa ja neljässä sukupolvessa. Yksi esimerkki heistä on Pertti Pitkänen, joka jo Ragnar Lassinantin valtiopäivämiesaikoina toimi aktiivisesti Tukholman Suomiseurassa ja muisti hyvin kuinka Suomitalo hankittiin. Suomitalo oli kuuluisa, ruotsinsuomalaisten suosima, Helsingin Hanasaareen verrattava talo Tukholmassa, jonka jäljellä olevassa osassa toimii tänään Suomen instituutti. Pitkänen oli yksi toimittajista, joiden voimin Ruotsin Radio aloitti 1960-luvulla kesäiset Turistiuutiset suomeksi. Kun niiden pohjalta syntynyt uutispalvelu jäi pysyväksi ja vuonna 1969 perustettiin FPR suomenkielinen ohjelmatoimitus, tuli hänestä toimituksen ensimmäinen toimittaja ja myöhemmin myös TV:n aloittamien suomenkielisten ohjelmien toimittaja. Hänen poikansa on Metro-lehden perustaja ja päätoimittaja.

    Toinen esimerkki on akateemikko Pertti Virtaranta, joka tuli sodan jälkeen Lundin yliopiston suomenkielen lehtoriksi ja jatkoi sieltä käsin karjalankielen sanakirjan tekoa Ruotsiin paenneiden karjalaisten luona Hälleforsin Rishöjdenissä, kylässä jonne jatkosodan aikana Venäjän Karjalassa suomalaisten kanssa kaveeranneet pakenivat. Hän teki myös kahdeksan matkaa Ruotsin metsäsuomalaisten seuduille ja haastatteli viimeisiä suomea puhuvia metsäsuomalaisia. Näistä muistoista Juha Tainio teki hänen kanssaan useita radio-ohjelmia sekä TV-dokumentin "Muttikansaa -Muttifolket", jossa Virtaranta toimi sekä haastattelijana että kertojana. Ohjelmaa varten nauhoitettu materiaali on kokonaisuudessaan tallessa osana lahjoitusta. Hänen oma poikansa eli lapsuutensa Lundissa ja palasi aikuisena Nokian töihin Ruotsiin, ja hänen poikansa poika syntyi Tukholmassa.

    Toisen projektivuoden visioita

    Ajankuvia projektiimme tuo jatkossa uuden näkökulman yhteistyö Siirtolaisuusinstituutin suomenruotsalaisen Kruunupyyn osaston kanssa. Ruotsinsuomalainen ja suomenruotsalainen menevät usein käsitteinä sekaisin. Riikinruotsalaiselle eron näkeminen ei olekaan helppoa, sillä molemmat ryhmät ovat muuttaneet Suomesta, ja se kuuluu ensimmäisen sukupolven tavasta puhua ruotsia.

    Yhteinen nimittäjä tuleville jatkoprojekteillemme voisi olla "suomalaiset, jotka puhuvat ruotsia, finnar som pratar svenska" tai kuten Siirtolaisuusinsituutin suomenruotsalaisen osaston johtaja Magnus Enlund huomautti, että myös "finländare i Sverige" voisi sopia koska "suomenmaalainen" termi tuli käyttöön vasta 100 vuotta sitten eli vuonna 1910, kun Suomen itsenäistymisprojekti lähti käyntiin.

    Juha Tainion omissa äänitteissä on myös suomenruotsalaisten haastatteluja, sillä Ruotsissa ja ruotsinsuomalaisessa yhteisössä oli suomenkielen palveluja kehittämässä myös monia suomenruotsalaisia vaikuttajia. Esimerkiksi Ruotsin Radion Sveriges Radio AB:n toimitusjohtaja oli 1970-luvulla Otto Nordenskjöld, silloin kun Tainio palkattiin radioon. Niihin aikoihin Eskilstunassa ja Uppsalassa siirtolaisopetuksen opintorehtorina toimi Gunilla Wrede, joka sai aikaan suomenkielellä tapahtuvan kouluopetuksen.

    Mieleen tulee myös kaksi suomenkieltä Ruotsiin paennutta Pohjanmaan rantaruotsalaista, joille koulussa opittu suomenkieli olikin työnsaannissa etu Ruotsissa ja heistä tuli käytännön kaksikielisiä. Suomessa asuu myös ruotsinsuomalaisia paluumuuttajia, jotka ovat kaksikielisiä, mutta eivät ole identifioituneet suomenruotsalaisiksi, eivätkä näy tilastoissa sekä riikinruotsalaisia Suomeen muuttajia jotka ovat ruotsinkielisten tilastoissa. Vastausta vaille jäävät myös kysymykset: Kuinka suuri on Ruotsin kansalaisuuden saaneiden paluumuuttajien määrä ja kuinka moni suomalainen on "ruotsinpilaama" eli on ollut osan elämästään Ruotsissa ja kokee sen kotimaakseen, kuten Kai Latvalehto kertoi dokumenttissa "Ingen riktig finne - laulu koti-ikävästä" ?

    Näitä voisi SCB Ruotsin tilastokeskus selvittää. Siirtolaisuusinstituutin vanhempi tutkija Krister Björklundilla oli valmis idea, kuinka tällainen tutkimus tehdään tämän projektimme puitteissa. Tilaston hankkiminen Siirtolaisuusinstituutin aloitteesta loisi hyvän yhteisen pohjan sekä Kruunupyyn suomenruotsalaisten Ruotsiin muutto -tutkimukseen että meidän tähän ajankuvia ruotsinsuomalaisuudesta kokoavaan projektiimme.

© Siirtolaisuusinstituutti Takaisin ylös