Juha Tainio

 

Verkostotutkija

juha@tainio.fi
juhta@utu.fi

+358 44 047 0613

 


Oppiarvo:

  • Toimittaja, Etnomusikologi, FK

Asiantuntemus:

  • Kokemukseni siirtolaisuudesta alkoivat vuonna 1969, kun ensimmäisen kerran muutin Ruotsiin. Syvempi analyyttinen ote ruotsinsuomalaisuuteen syntyi radiotyössä, YLE ja SR vuosina (1972–2015). Ruotsin Radion suomenkielisenä toimittajana asuin Esklistunassa, Öreborssa, Märstassa, Upplands Väsbyssä, Tukholmassa, Haaparannalla ja Kannuksessa. Lisäksi käyn usein lasteni ja lastenlasteni luona Skånessa.
  • Opiskelin valtio-oppia, historiaa; finnskogarnas kultur och kolonisation sekä suomalaismetsien että Pohjoisen arkeologiaa ja meänkieltä Örebron ja Uumajan yliopistoissa. Tiedotusoppia, kansatiedettä ja etnomusikologiaa Tampereen yliopistossa. Pro Gradun aiheena oli Magneettinauhan digitalisointi ja digitaalisen arkiston perustaminen. Esimerkkinä oli Ragnar Lassinantin ensimmäiset suomenkieliset radio-ohjelmat Ruotsissa. Tästä syveni Pohjoiskalotin tuntemukseni, josta oli hyötyä toimitus ja tutkimustyössä. Gradu tarkastettiin sekä tiedotusopin että kansatieteen laitoksissa ja hyväksyttiin VG:nä.
  • Sisuradion toimittajana Haaparannalla jatkoin Ragnar Lassinantin aloittamien ohjelmien viitoittamalla tiellä. Pääsin perehtymään koko Pohjoisruotsiin sekä Barentsin alueeseen 2000-luvulla kun rajanylinen yhteistyö sai vauhtia EU:sta, Neuvostoliiton romahtamisesta ja myös IKEA rakennetiin Haaparannalle. Barents Press toimittajaverkostossa olin mukana aktiivisesti. Kartutin Pohjoisen Euroopan tuntemustani lukuisissa seminaareissa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Kveenimaayhdistys kutsui minut tarkkailijaksi Suomalais Ugrilaisten kansojen maailmanjärjestön kokoukseen Siperiaan. Siellä alkoi yhteistyöni Norjan kveenien kanssa. Heidän ehdotuksestaan minut valittiin jäseneksi Suomalaisugrilaisten kansojen konsultaatiokomiteaan. Viime vuosina olen aktiivisesti tutkinut, kerännyt materiaalia ja syventänyt tietojani kveeneistä, jotka pyrkivät Fennoskandian alkuperäiskansaksi.
  • Olen osallistunut kulttuuri- ja yhdistyselämään sekä pelimannina kansanmusiikkitapahtumiin
  • Kun muutin kirjani Kannukseen, ilmoitin kielekseni ruotsin ja ryhdyin etsimään omia suomenruotsalaisia juuriani, jotka sukutukija löysi helposti Siirtolaisuusinstituutin Kruunupyyn seminaarissa. Osallistun aktiivisesti Oskari Tokoi Seuran toimintaan, olen sen perustajäsen ja nyt myös hallituksen jäsen. Lisäksi olen Finnsamin Ruotsin ja Norjan suomalaismetsien yhteistyöjärjestön (www.finnsam.org) jäsen ja kuulun sen perustajiin.

Nykyinen tutkimus:

Suomi 100 projekti: Oskari Tokoi, ennen ja jälkeen 1917

Juhlavuoden seminaareissa, opintopiirin kursseilla sekä Tokoin jäljillä matkoilla kerätty tieto koostetaan julkaistavaan muotoon. Kaikki luennot on äänitetty ja monista on myös kirjoitettua tietoa. Seminaarisarjaan saatiin tukea Keskipohjamaan Suomi 100 rahoista ja työn jatkamiseen haetaan rahoitusta samasta paikasta. Oskari Tokoi on varmasti kaikkien aikojen nimekkäin ulkosuomalainen. Tämä vahvistui seminaarien pääteeksi tehdyllä matkalla Tokoin Amerikan maisemiin. Siirtolaisuusinstituutin Jouni Korkiasaaren suunnittelemalla reissulla ajettiin 5500 km, tehtiin äänitteitä, otettiin tuhansia kuvia ja etsittiin tietoja 1800-luvun lopun 1900-luvun alun Amerikan suomalaista. Matkan annista on tarkoitus tehdä kooste, jossa Oskari Tokoin omat kirjat ja hänestä juhlavuoden aikana kerätty tieto yhdistetään.

Oskari Tokoin kirjoista löytyi uskomattoman koskettavia ajankuvauksia, jotka avautuivat silmiemme eteen museoissa, arkistoissa ja hautausmailla. Järkyttävin paikka oli Hannan kaivoskylän hautausmaa. Sinne oli haudattu ne sata suomalaista, jotka kuolivat 1903 suuressa onnettomuudessa. Kaasuräjähdyksen jälkeen kaivos suljettiin. Oskari Tokoi kuvaa muistelmissaan, kuinka hän nuorena poikana oli töissä tässä kaivoksessa, siellä syttyi tulipalo, tuli ”vähältä piti” tilanne, mutta kuin ihmeen kaupalla kukaan ei kuollut. Tämä sattui vähän ennen häneen paluutaan Suomeen. Myös Oskari Tokoin isän palasi Amerikasta kaivosonnettomuuden takia:

Isä oli työskennellyt Wyomingin valtiossa Almyn n:o 4 hiilikaivoksessa ansaiten siinä kohtuullisen hyvin. Joulukuussa 1886 siellä tapahtui ankara kaasuräjähdys, joka hävitti sillä kertaa koko kaivoksen ja tappoi kymmeniä kaivoskyläläisiä. Isä pelastui kuin ihmeen avulla. Mutta työpaikan menettäminen ja kaivoksen räjähdys muuttivat suunnitelmat ja hän saapui tammikuussa kotiin.

Ote on Oskari Tokoin kirjasta: ”Maanpakolaisen muistelmat”. Isän paluusta kului vain 4 vuotta, kun Oskari kylmänä ja myrskyisenä tammikuun aamuna vuonna 1891 nousi Kannuksen asemalla sekatavarajunan kyytiin. Kokkolasta hän jatkoi matkustajajunalla Hankoon, suuntana samat suuren lännen kaivokset, jossa isä, setä sekä monet muut Keskipohjanmaan miehet olivat olleet talorahoja tienaamassa.

Amerikan tarinat olivat vaikuttaneet Oskari Tokoihin jo lapsesta alkaen. Jokaisesta Lestijokilaakson kylästä oli lähdetty Amerikkaan. Kun Oskari oppi kirjoittamaan, hänestä tuli kylän ”Ameriikanleskien” kirjuri, kuten hän itseään nimitti. Hän auttoi kirjoitustaidottomia pitämään yhteyttä Atlantin yli. Amerikan suomalaisuuden dokumentoiminen alkoi hänen kohdallaan jo poikavuosina ja sitä jatkui omakohtaisena kokemisena koko elämän ajan. Monivaiheiset mustelmat hän keräsi kirjojen kansien väliin seitsemänkymmentä vuotta täytettyään. Ne ovat kiinnostavaa luettavaa, sillä Tokoi on pietistisen tarkasti kuvannut lapsuutensa Keskipohjalaista maalaisyhteisöä silloin, kun itsenäistymisen siemen Suomessa iti. Ne ovat loistava opintomateriaali ja ajankuva sukupolvien takaa.

 

Ajankuvia ruotsinsuomalaisuudesta radioäänitteitä käyttäen

Projektin tarkoituksena on kuvata suomalaisten historiaa Ruotsissa sekä miten ruotsinsuomalaisiin, lantalaisiin, Norjan kveeneihin ja suomenkielisiin sekä suomalaisiin pakolaisiin ja siirtolaisiin eri aikakausina on suhtauduttu. Lassinantin radioarkista löytyy äänitteitä, jotka antavat ajattelemisen aihetta tähänkin päivään, kun sotien pakolaiset ovat taas liikkeellä. Tarkoitus on suurelta osin tehdä tutkivaa journalismia sisältävää historiaa ja nykypäivää toisiinsa liittävää kuvausta. Niihin etsin haastatteluvälähdyksiä omista ja SR Sveriges Radion Haaparannan radiotoimituksen kellariin hautautuneista magneettinauhoista, jotka digitalisoidaan arkistoon myöhempää tutkimusta varten.

Työn perusta on Sisuradion Haaparannan toimituksen kellarista pelastetut äänitteet. Ne on SR Sisuradion luvalla luovutettu Siirtolaisuusinstituutille. Lahjoitukseen kuului myös Juha Tainion Tampereen yliopistoon tekemän Pro Gradu -tutkielma (Radiotallenteita Pohjoiskalotin kieli- ja kulttuurioloista, Magneettinauhan digitointi ja toimittaminen sekä suomenkielisen digitaalisen äänitearkiston perustaminen Ruotsissa – esimerkkinä Ragnar Lassinantin 1950- ja 60-lukujen radio-ohjelmat), sekä siinä käytetyt laitteet, CD:t ja Streamer nauhat.

Ragnar Lassinantti aloitti suomenkielisten radio-ohjelmien toimittamisen vuonna 1957, kun hänet oli valittu valtiopäiville ja lopetti kun hänet nimitettiin Norrbottenin läänin maaherraksi vuonna 1966. Hän oli suomen kielen puolustaja ja valtiopäivämiehenä vaikutti monen suomen kieltä Ruotsissa syrjivän lain ja asetuksen poistamiseen. Hän oli taustavoimana Pohjoiskalotin yhteistyötä sekä Ruotsin ja Suomen suhteita edistävissä asioissa. Esimerkkinä Hanasaaren kulttuurikeskus, Tukholman Suomitalo, nykyään Suomen instituutti ja Haaparannan ruotsinsuomalainen kansankorkeakoulu, Svefi. Siellä on myös Ragnarin Raation ja Ruotsin radion suomenkielisten ohjelmien museo, josta suunnitteilla on virtuaalinen netikooste. Svefi ylläpitää www.lassinantti.se kotisivuja. Niiden uudistaminen on projektin tavoite ja rahoitusta hakee Pohjola Norden Norrbotten. Suunnitteilla on yhteistyöprojekti Svefi, SR Sisuradio, Luulajan yliopistokirjasto, Pohjoiskalotin kulttuuri ja tutkimuskeskus Övertorneå sekä Siirtolaisuusinstituutti Turku.

Lassinantin ohjelmista säästyneiden nauhojen digitoidut varmuuskopiot ovat jo myös Siirtolaisuusinstituutin hallussa, mutta niiden litterointi ja arkistoon järjestäminen on viimeistelemättä. Sen tekeminen on osa tätä projektia, jotta materiaali saataisiin tutkijoiden ja toimittajien käyttöön. Katso Lassinantin 100-vuotisjuhlasivusto.

Näihin nauhoihin kätkeytyy suuri aarre, jossa pohjoisen vähemmistökansojen kieltä, kulttuuria ja historiaa kuvataan 1960-luvulla tehdyissä haastatteluissa, monesti näissä muistellaan myös 1800-luvun asioita. Ohjelmista selviää, kuinka käsite "Pohjoiskalotti" syntyi Pohjola-Norden yhteistyöhön ja kuinka suuret ikäluokat vyöryivät Ruotsiin. Mitä ajatuksia toinen maailmansota ja sen jälkimaininkien ilmiöt eli evakot, sotalapset, Neuvostoliiton inkeriläiset ja karjalaiset pakolaiset herättivät sekä miten Norjassa koettiin saksalaisten vetäytyminen ja Lapin sota Pohjoiskalotilla. Ohjelmissa on haastatteluja kyseisen ajan "pakolaistulvasta". Lisäksi Ruotsin Radion ensimmäisissä suomenkielisissä radio-ohjelmissa, joita valtiopäivämies Ragnar Lassinantti toimitti vuosina 1957–1966, seurattiin myös Suomen tapahtumia. Hän haastatteli Marrasjärven erämaassa majailevaa kirjailijakenraali H. M. Walleniusta ja hänen vaimoaan Annia sekä taiteilija Reidar Särestöniemeä, kirjailija Timo K. Mukkaa, hiihtäjä Eero Mäntyrantaa, mukana on myös Pekka Tiilikaisen toimittama ohjelma Keskusteluseura 62:n kokouksesta Tukholmassa.

Nämä nauhat ja niihin kuuluvat Pohjoiskalotti-ohjelmat pelastuivat tuholta sattumalta. Ne digitalisoitiin parikymmentä vuotta sitten, Juha Tainion nauhojen pelastamistarinan voi lukea Siirtolaisuus - Migration-lehdestä 3/2015: "Ragnarin raatio" pohjoiskalotilla ja muuta suomenkielistä radiotoimintaa Suomen rajojen ulkopuolella".

© Siirtolaisuusinstituutti Takaisin ylös